1a KONTAKTI tervehtiminen: 1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra -> torjuu
1b KONTAKTI yhteistyö: 3 lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testinohjaajasta
1c KONTAKTI käsittely: 1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra -> ei kokeilla, väistää voimakkaasti

2a LEIKKI 1 leikkihalu: 4 aloittaa ja on aktiivinen
2b LEIKKI 1 tarttuminen: 2 ei tartu, nuuhkii esinettä
2c LEIKKI 1 puruote ja taisteluhalu: 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / korjailee otetta

3a TAKAA-AJO 1. kerta: 2 aloittaa, mutta keskeyttää
3b TARTTUMINEN 1. kerta: 1 ei kiinnostu saaliista
3a TAKAA-AJO 2. kerta: 1 ei aloita
3b TARTTUMINEN 2. kerta: 1 ei kiinnostu saaliista

4 AKTIVITEETTITASO: 4 tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

5a ETÄLEIKKI kiinnostus: 3 kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b ETÄLEIKKI uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauseleitä
5c ETÄLEIKKI uteliaisuus: 4 saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä
5d ETÄLEIKKI leikkihalu: 2 ei leiki, osoittaa kiinnostusta
5e ETÄLEIKKI yhteistyö: 3 on kiinnostunut leikkivästä avustajasta

6a YLLÄTYS pelko: 3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b YLLÄTYS puolustus/aggressio: 3 osoittaa useita uhkauseleitä
6c YLLÄTYS uteliaisuus: 1 menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan
6d YLLÄTYS jäljellejäävä pelko: 3 pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
6e YLLÄTYS jäljellejäävä kiinnostus: 2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS pelko: 4 pakenee enintään 5 metriä
7b ÄÄNIHERKKYYS uteliaisuus: 2 menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä pelko: 1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a AAVEET puolustus/aggressio: 3 osoittaa useita uhkauseleitä
8b AAVEET tarkkaavaisuus: 3 tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c AAVEET pelko: 5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan
8d AAVEET uteliaisuus: 1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois
8e AAVEET kontaktinotto aaveeseen: 3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

9a LEIKKI 2 leikkihalu: 4 leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b LEIKKI 2 tarttuminen: 3 tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

10 AMPUMINEN: 5 ohjaaja luopuu ampumisesta

Leikkihalut olivat kaikista suurin yllätys. Hyvä ettei multa pudonnut silmät päästä kun Hippu alkoi leikkiä vieraan ihmisen kanssa. Patukasta se ei olisi lopuksi luopunut lainkaan. Etäleikin avustajaan Hippu suhtautui vähän kuin outoon maalimieheen. Se haukkui ja tuli sitten mullekin haukkumaan, että tuolla on joku. Ampumisen päätin jättää väliin. Kuultiin autolla edellä olleiden koirien laukauksia ja Hippu reagoi niihin aika voimakkaasti. Vaikka se palautuikin todella nopeasti, päätin, että turha sitä on enää lopuksi niillä kuormittaa.

Kuvaajan mukaan Hippu on reipas ja rohkea mutta varautunut pieni koira :-)

Anna oli mukana katsomassa ja otti kuvauksen videolle. Laitan senkin katsottavaksi sitten kun saan sen.

Hyppyä Lillin kanssa on aiemmin harjoiteltu sen verran, että se on kulkenut esteen yli. Aloitettiin AVO-paluuhypystä. Lilli odotti hienosti ja hyppäsi hienosti ekalla käskyllä ja tuli myös kivasti perusasentoon. Näitä tehtiin pari. Sitten aktivoin Lilliä kosketusalustaan, minkä jälkeen tehtiin ALO-hyppyä kosketusalustan kanssa. Lilli ei ihan vielä ymmärrä hyppykäskyä, joten Tuija avusti toisella puolen. Kosketusalustalle se hakeutui hienosti ja pysyi myös paikallaan sen sekunnin ennen kuin ehdin palkata.

Torstaina oltiin Kupittaanpuistossa mätsärissä Marin ja Nooan kanssa. Tarkoitus oli harjoitella lauantain näyttelyä varten. Lilli ei ole kauheasti tykännyt näyttelyhihnasta, mutta vähitellen on oppinut liikkumaan siinäkin ihan mukavasti. Tuloksena punainen nauha, jatkokehissä ei enää edetty. Kuvasta kiitos Marille!

Perjantaina oli rotuyhdistuksen agikurssin viimeinen kurssikerta. Ja voi että meillä oli huippuhauskaa! Meillä oli kaksi 5-6 esteen rataa. Ensimmäinen oli ihan yksinkertainen toiselta puolelta ohjattava kaari, jossa oli hyppy, putki ja kolme hyppyä. Lilli haki putkea tosi hienosti ja mulla kestikin pari toistoa ymmärtää, että mun on lähdettävä aiemmin liikkeelle, jos aion ehtiä ohjata sen hyppykaarelle. Sen jälkeen menikin hienosti :-)

Toisella radalla oli valssiharjoitus, esteinä siinäkin oli neljä hyppyä ja putki. Lilli haki taas esteitä hyvin, ohjaajalla kesti hetki ymmärtää, että mihin asti pitää ehtiä tukemaan, että päästään kauimmaisena kaarella olevalle hypylle. Valssi meni kivasti, olin vähän yllättänyt siitä, miten hyvin Lilli jo kestää sitä, että liikun pois suoritettavasta esteestä kohti seuraavaa.

Yksittäisenä tein rengasta ja keppejä. Renkaalla ei mitään ongelmia. Kepeillä Lilli jaksaa vasta yhden sarjan, neljä keppiä. Kahdeksaan keskittyminen ja osaaminen ei vielä ihan riitä. Hyvin se on hoksannut idean, kun on käytetty sekä verkkoja että vinokeppejä. Ei muuta kuin harjoitellaan vaan. Niin, ja Lillin mielestä kontaktiesteet on ihan sairaan kivoja, se on heti tarjoamassa nenäkosketusta jollain alastulokontaktilla kun silmä välttää.

Lauantaina oltiinkin sitten näyttelyssä Somerolla. Täytyy myöntää, että olin vähän yllättänyt (samoin kasvattaja ja pari muuta pihakoiranomistajaa), kun sain tuomarilta käteeni keltaisen nauhan. Koira tarvitsee kuulemma vielä aikaa. No kai ny, sehän on junnu! Lähinnä siis hämmästyttää se, että Hippu sai H:ta saman ikäisenä, vaikka oli noin miljoona kertaa huonommin kehittynyt. Lilli tykkäsi taas tuomarista ihan hirveesti, sen kanssa ei kyllä tarvi esiintymistä jännittää, kun tyyppi ottaa niin rennosti. Ihana koira!

Tuomarina oli Juha Putkonen ja hän arvosteli Lillin näin:
“13 kk. 36 cm. Kookas. Mittasuhteiltaan oikea. Hieman ilmavan vaikutelman antava. Sopiva luusto. Vielä kapeapiirteinen pää. Korvat saisi asettua paremmin. Keskiruskeat silmät. Hieman pitkä kuono. Hyvä purenta. Rintakehä ja eturinta saa vielä täyttyä ja alalinja kuroutua. Sapelinmuotoinen häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Taka-askel jää lyhyeksi. Vielä epävarmat liikkeet.”

rodunomainen lähestyttäessä
JUN H

maanantai: pihakoirien tokotreffit joka toinen viikko
tiisti: jälkipäivä, tai ainakin siihen pyritään
keskiviikko: Hipulla ohjattu aksa, Lillillä ohjattu toko
torstai: rauniot
perjantai: pihisten aksat/Hipun pelastushaku

Viikonlopuista vähintään toinen päivä kuluu yleensä jossain koirahommissa. Ja viikonloppuisin myös jäljestetään vähintään toisena päivänä. Ja nyt haluaisin mennä Hipun kanssa vielä BH-kokeeseen valmistavaa koulutukseen… Sanotaanko vaikka niin, että “onneksi” rahatilanne ei just nyt anna periksi – ainakaan ilman pientä miettimistä ;)

Treeniähky on Marin lanseeraama nimitys koiraharrastuksentäyteiselle viikko-ohjelmalle. Kuinka paljon yhden koiran kanssa on edes järkevää harrastaa? Kannattaako haalia miljoona eri lajia – nimim. haku, jälki, rauniot, agi, toko? “Harrastaminen” on ihmiselle, ei koira sellaista tarvitse, koira tarvitsee vain “riittävästi jotakin tekemistä”. Jotkut ihmiset tarvisevat vain harrastuksen, toiset taas Harrastuksen isolla H-kirjaimella. Tai ehkä se onkin H niin kuin henkireikä arjen keskellä.

Kalenteri näyttää aika tiukalta, mutta onneksi pihakoira jaksaa. Ja onneksi treeneistä voi myös olla pois, jos siltä tuntuu.

Lilli oli Tanjalla fysioterapiassa. Suurimmaksi murheeksi osoittautui etuosan jäykkyys, fyssari epäili Lillin astuneen johonkin kuoppaan tai tulleen hypystä huonosti alas. Tämä oli kuitenkin helppo hoitaa. Tuo selitti myös peitsaamisen; Lilli on mielestäni viime aikoina liikkunut enemmän peitsaten kuin ravaten. Sain sitten ilokseni todeta, että Lilli ravasi koko matkan ovelta autolle :-) Muutenkin se on tänään liikkunut ravissa kaiken sen vähän, mitä ollaan ulkona oltu.

Tänään oltiin Lillin kanssa myös terveystutkimuksessa Lohjan pieneläinklinikalla. Lilliltä tutkittiin polvet ja kuvattiin selkä ja lonkat. Polvet 0/0 eli ei muutoksia, selkä samoin ok. Lonkat eivät kuvanneen ell:n mukaan olleet kovin hyvät, toinen lonkkamalja oli aika matala. Jännityksellä siis odotellaan Kennelliitosta tulevaa lausuntoa.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä.

Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Vapaana liikkuvan eläimen seuraaminen
Se on niin kaunis ja niin vaivaton. Koira on nopea ja ketterä, mutta mikään ei vedä vertoja laitumella juoksevalle hevoselle.

2. Työskentelevän koiran seuraaminen
Nautin aivan suunnattomasti (tai sen, minkä sähläykseltäni ehdin) katsella Hippua silloin, kun se on etsimässä tai jäljellä. Se on niin keskittynyt ja se niin nauttii.

3. Oivaltaminen
Ahaa-elämykset, elämän suola! Ihan sama, liittyykö asia matematiikkaan, kielentutkimukseen vai koirankoulutukseen, uuden oppiminen on upeinta.

4. Metsässä kulkeminen
Kuunnella ja katsella metsän elämää, nauttia pehmeästä maasta jalkojen alla, paeta pois kaupungista – ja miettiä, että mihin se pentu taas katosi.

5. Laukkaaminen sänkipellolla
Silmät vuotavat tuulesta eikä mitään kuule, mutta hevosen voiman tuntee ja mikä parasta, hallitsee.

6. Muki teetä tai kaakaota treenien jälkeen
Uudet ei-ihan-vielä-ahaa-elämykset hyrrää aivoissa ja on vaan niin kohmeessa. Jollain kaikki pitää saada sulamaan ja liikkeelle.

7. Kesäöinen kävely kylän läpi
Maailma näyttää hämärissä jotenkin erilaiselta.

8. Päiväunet
Ihan vaan 15 minuuttia. Kunhan muistaa laittaa kellon soimaan.

9. Sanaleikit
Kieli on leikkikenttä, käytä sitä!

10. Kevään viimeinen tentti
Inhoan tätä sanontaa, mutta: Se tunne, kun jätät tenttikuoren valvojalle, laitat luentosalin oven kiinni, ajat pyörällä kotiin. Ulkona on lämmin ja voit olla koko illan koirien kanssa miettimättä sitä, että seuraavaan tenttiin pitäisi lukea.

Rikon sääntöjä ja haastan vain Sannan ja Ak:n.

“Ei, onni ei ole hevonen, sitä ei voi valjastaa, mutta aina voi suitsia oman kenttäpelin, antaa tuulen tuivertaa ratsun harjassa ja omissa hiuksissa harjulla laukatessa, ja tuntea omistavansa pienen palan onnea.”

Meillä oli tosi kiva treeniryhmä, tutut ja turvalliset kouluttajat ja kaksi uudempaa VSPK:laista. Ryhmämme ensimmäinen alue oli Huovinrinteen Paviljongin varikko, joka oli romppeineen saman tyyppinen kuin Luolavuoren treenialue täällä Turussa. Prikaatin ampumarata-alue on aivan tämän alueen vieressä, ja sekä meille että muille ryhmille riitti kyllä meluhäiriötä koko treenien ajaksi. Hippu yllätti oikein positiivisesti. Se otti kyllä painetta ampumisesta, mutta kun tehtiin helppoja piiloja liinassa suoralla palkalla, se pystyi vallan hyvin työskentelemään ja söi palkatkin ahneesti. Aika hyvä edistys koiralta, joka ei vuosi sitten pystynyt edes käymään tarpeillaan, kun lähellä ammuttiin.

Lauantain toinen alue oli puolikas Prikaatin Taajamataisteluradan taajama-alueesta. Alueella oli kymmenisen mökkiä, joissa oli seinät ja katto ja aukot oville ja ikkunoille. Ne eivät olleet erityisen tiiviitä rakennuksia. Suurimmat mökit oli jaettu väliseinillä huoneisiin, mutta mitään huonekaluja mökeissä ei ollut. Tällä alueella harjoittelin Hipun kanssa järjestelmällistä etsimistä. Otin kolmeen toisistaan erillään olevaan mökkiryppääseen kuhunkin yhden maalimiehen ja tavoitteeni oli siirtyä niiden välillä hallitusti. Kullekin maalimiehelle otettiin lyhyt 5-10 haukun ilmaisu. Hippu sai kaikille maalimiehille hajun aika kaukaa, tuuli oli voimakas. Toiselle maalimiehelle se karkasi kesken siirtymän. Kaikki ilmaisut olivat hyviä eikä aamun paineistuminen näkynyt enää ollenkaan.

Sunnuntaiaamun alue oli nimeltään Tekniikkatalo. Se on sokkeloinen kaksikerroksinen rakennus, jossa varusmiehet harjoittelevat rakennuksen puolustamista ja rakennukseen hyökkäämistä. Tekniikkatalossa olisi kyllä keksinyt treenattavaa paljon useammaksi kuin yhdeksi treenikerraksi… Hipulle päätettiin ottaa yläpiiloja toisen kerroksen yläpuolella avarassa kattotilassa kulkeville kapeille käytäville, joille koira ei pystynyt oma-alotteisesti menemään. Hipulle tuli aika nopeasti ajatus siitä, että maalimiehet ovat ylhäällä, mutta kokemattomuus näkyi ja tarkentaminen oli vaikeaa. Hippu löysi kyllä tikapuut, joita pitkin maalimiehet olivat kiivenneet ylös. Se haisteli niitä ja nousi kahdelle tassulle tikkaita vasten. Kokeneemmistakin koirista nähtiin, että haju valui aika jännästi seiniä pitkin ihan alimpaan kerrokseen asti; Hippukin kurkki seinien koloista alaspäin useamman kerran. Maalimiesten asentoa muutettiin kesken harjoituksen siten, että he tiputtivat käden roikkumaan alaspäin, jotta haju liikkuisi voimakkaammin. Tämän avun jälkeen Hippu bongasikin kummatkin pian.

Viimeinen alueemme oli toinen puolisko Taajamataisteluradan taajamasta. Tällä alueella oli samanlaisia mökkejä kuin ensimmäisellä, hieman suurempia vain. Lisäksi alueella oli paljon maakuoppia. Päätinkin hyödyntää Hipun viimeisessä treenissä niitä. Kaikille maalimiehille laitettiin pressut siten, että kasvot näkyivät. Ilmaisua otettiin 10-20 haukkua. Hippu kiersi kaikki maalimiehet siten, että löysi kasvot. Kaikki ilmaisut olivat tosi hyviä. Viimeisellä maalimiehellä Hippu kyllä siivosi ensimmäisen koirat palkat ennen kuin aloitti ilmaisun :D

Leiri oli tosi kiva, oli hienoa nähdä, että Hippu on mennyt eteenpäin paukkuarkuutensa kanssa. Tekniikkatalossa olisi ollut kiva treenata enemmänkin. Ehkä ensi vuonna uudestaan…

Olosuhteet: pyörivä tuuli
Teema: muuriin ja tunneliin tutustuminen

Piilo 1
Piilo: päätyliuska
Häiriö: -
Maalimies: ?
Palkka: kissanruoka
Muuta: meni suoraan; ei juossut ylimääräistä

Piilo 2
Piilo: tunnelin pää
Häiriö: -
Maalimeis: Satu
Palkka: kissanruoka
Muuta: sai suoraan hajun; ei juossut ylimääräistä

Seuraavalla kerralla: enemmän loppunameja

Ollaan me tänään treenattukin. Käytiin jäljellä. Lilli saakin nyt sitten jäljestää paljon, kun kaikki hallitreenit jää väliin. Raunioilla saa onneksi juoksuisenakin käydä, kunhan treenaa ryhmän viimeisenä. Vaan niistä tän päivän jäljistä: Taija käville jäljet kummallekin. Lillin jälki oli noin sata metriä pitkä, melko suora ja sen päässä oli ruokakuppi. Jäljellä oli joitakin pätkiä nameja. Lilli jäljesti ihan kivasti ja oli innoissaan, mutta tällä kertaa keskittyminen oli paljon huonompi kuin aiemmilla jäljillä tänä vuonna (juoksut?). Lilli katseli useamman kerran ympärilleen ja jäi välillä ihmettelemään käpyjä ja muita metsän juttuja. Se ei ollut kovin tarkka, pitää varmaan tehdä vähän peltojälkiä. Kaikista kivoin oli se, että treenikaverit rapsuttelivat jäljen päässä.

Hipun jälki oli reilut 200 metriä. Siinä oli jonkun verran mutkaa ja kaarrosta, ei ihan suoria kulmia mutta aika jyrkkiä kumminkin. Hippu jäljesti tosi tarkasti, mutta vauhti sillä on kasvanut aika paljon (mitä sille kuuluu tehdä?). Hankalissa kohdissa Hippu löysi jäljen uudelleen itse ilman avustusta. Yritin itse olla katselematta merkkejä ja keskittyä koiraan, kaverit kyllä takana kertoivat menikö oikein. Hippu pärjää hienosti ja ohjaajan pitää vaan oppia uskomaan, että koira osaa. Toukokuussa meillä on kolmet ohjatut pelastuskoirien jälkitreenit pellolla, josko niiden jälkeen saataisin vähitellen esineitäkin jäljelle. Nyt niiden ilmaisua on opeteltu muuten. Mutta alan tästä vähitellen uskoa, että saatetaan me joskus se jäljen peruskoe vielä hyväksytysti suorittaakin ;)

Olosuhteet: pieni tuuli

Piilo 1
piilo: verneri
häiriö: häiriökasetti
maalimies: Taito
palkkio: koiran märkäruoka
muuta: hyvin meni, anna koiralle rauha työskennellä

Piilo 2
piilo: maakuoppa
häiriö: häiriökasetti
maalimies: Ritva
palkkio: koiran märkäruoka
muuta: anna koira ratkoa itse, enemmän tilaa koiralle, tietää mitä tekee

Piilo 3
piilo: kärkikaivon kasa
häiriö: häiriökasetti
maalimies: Minna
palkkio: koiran märkäruoka
muuta: hirmu hienosti