Loimaan match show sunnuntaina ei mennyt yhtään niin kuin piti. Hippu on ollut kotona pöydällä tosi rennosti ja viimeksi Helsingin näyttelyssä oli tutkittavana ihan hyvin, mutta nyt sitten murisi tuomarille. Maria tuli heti hätiin ja maanantaina oltiin Salossa harjoittelemassa. Maria antoi neuvoja, miten kannattaa pidellä koiraa pöydällä ja treenasimme sitten vielä kotonakin. Ei vastusteluja.
Tänään oltiin sitten Kupittaalla mätsärissä. Hippu kävelee tosi hyvin ja seisoo paikallaan kauniisti, mutta tutkittavana oleminen on ihan mahdotonta... Murinoilta säästyttiin Marian vinkkien ansiosta, mutta muuten pöydällä olo oli pelkkää pomppimista ja tuomarin väistelyä. Kumma kyllä tuomari saa katsoa hampaat mutta ei koskea muuten. Pöytä oli superkapea ja tosi hutera ja oli kyllä lähellä ettei koko koira pudonnut pöydältä! Tässä näyte siitä paremmasta osuudesta:
Vähän kyllä hirvittää sunnuntain näyttely. Lauantaina on vieraita, joten josko pistetään Hippu ulos pöydälle ja kaikkien pitää käpälöidä sitä päästäkseen sisälle!
Viikonloppua vietetään Virttaalla. Aamulla lähdettiin metsään leikkimään piilosta, äitinkin tuli mukaan etsittäväksi. Menin itse kaksi kertaa piiloon, Markus kerran ja äiti kerran. Hippu etsi taas innokkaasti, ja tuntui välillä olevan vähän turhankin touhuissaan. Kaikki ukkelit löytyivät tosi nopeasti, vaikka piilot eivät olleet ihan lähekkäin. Hippu kyllä käytti taas enemmän jälkeä kuin ilmavainua, mutta ainakin viimeisessä piilossa taisi kadottaa jäljen ja tulla loppumatkan ilmavainulla. Jee!
Iltapäivällä käytiin kankaalla kävelemässä puolisentoista tuntia. Pysähdyttiin Kankaanjärvelle hetkeksi huilailemaan. Hipun mielestä rannalle piti ilmeisesti rakentaa hiekkalinna...
Harjoiteltiin tänään myös vähän pöydällä oloa. Hipun eka virallinen näyttely on viikon päästä Somerolla, ja huomenna menemme Loimaalla olevaan match showhun harjoittelemaan. Hippu on kotona pöydällä jo aika rennosti, mutta ainakin viimeksi näyttelytilanne jännitti vielä jonkun verran. Toivottavasti huomisesta tulee yksi hyvä kokemus lisää :)
Olemme olleet tänä keväänä perustottelevaisuuden jatkokurssilla Turun seudun koirakeskuksessa, Liedossa. Tällä viikolla oli toiseksi viimeinen kurssikerta. Aiemmin kurssilla on harjoiteltu mm. asennonvaihdoksia, arkiseuraamista, paikallaan seisomista, katsekontaktia ja keskusteltu koiran oppimisesta ja liikkeiden opettamisesta nopeiksi, pitkäkestoisiksi ja häiriökestäviksi.
Tunti alkoi vanhojen liikkeiden kertaamisella. Olimme hiukan eri kohdassa kuin yleensä, eikä Hippu jaksanut keskittyä yhtään. Hallissa oleva matto on täynnä kertakaikkisen ihania hajuja. Hippu reagoi hitaasti ja palkan jälkeen ryntäsi heti maton kimppuun. Asennonvaihdokset meni ok, kun käytimme omaa vilttiä alustana.
Lopputunti käytettiin lelulla palkkaamisen harjoitteluun. Tästä Hippu innostui kovasti ja leikki mielellään. Opettelimme auttamaan koiraa kanavoimaan saalisviettienergiaansa leluun, jotta sen olisi helpompi rauhoittua leikin jälkeen. Aivan lopuksi ohjaaja kertoi vielä noudon perusteiden opettamisesta, joita on nyt viikolla tarkoitus harjoitella kotona rauhallisessa ympäristössä ennen ensi viikon koulutusta. Hippu osaa jo nostaa käskystä yhden lelunsa (köyden), joten alku menee varmaan ihan hyvin jollain uudella tavarallakin. Hankalampaa on varmaankin saada se ymmärtämään, että lelu pitäisi tuoda mulle käteen...
Hippu on junnuikäinen pihistyttö. Hippu muutti meille 2.11.2009 Kennel Yacatiksesta, Salosta. Se on sijoituskoira, ja kasvattaja Maria Satamo pennuttaa sen kahdesti neljään ikävuoteen mennessä. On ihanaa, kun kasvattajalta voi pyytää apua ja neuvoa mihin tahansa. Koska koira on sijoituksessa, yhteyttä tuleekin pidettyä hyvin paljon.
Hipun lempijuttu on kepit. Isot ja pienet, ohuet ja paksut: mentiin minne vaan, niin Hippu kyllä löytää kivan kepin kannettavaksi ja leikittäväksi. Se rakastaa kaikkia hajuja ja kuljeskelee tuon tuosta nenä maassa aivan omissa maailmoissaan mitään kuulematta. Lisäksi Hippu tykkää yli kaiken puruluista ja kaikesta muusta järsittävästä.
Olemme käyneet Hipun kanssa arkitottelevaisuuskoulutuksissa. Tällä hetkellä Hipun kanssa on helppo toimia ja se on innokas oppimaan ja tekemään; murrosikää odotellessa. Olemme olleet Hipun kanssa pari kertaa myös Varsinais-Suomen pihakoirien henkilöhakutreeneissä. Hipun mielestä ihmisten etsiminen ja löytäminen metsästä on ihan superia! Leikimme omallakin porukalla piilosta kerran-pari viikossa. Loppukesällä aiomme tutustua paremmin pelastuskoiratoimintaan (Varsinais-Suomen Pelastuskoirat). Lisäksi tarkoituksena on ainakin kokeilla vähän agilitya.
Niin, Hipun perhe: Minä olen Elisa, 20-vuotias yliopisto-opiskelija. Taloutta täydentää Markus, joka on 21-vuotias ja tällä hetkellä työtön. Asumme Turussa.