Varsinais-Suomen pelastuskoirien maastoetsintäkurssia varten Pirunpesällä järjestettiin hallintakoe. Siihen kuului lyhyt seuraaminen, paikallaolo ja luoksetulo. Hippu oli aivan täynnä energiaa vaikka oli ollut päivällä jo kahdella tunnin mittaisella lenkillä ja minä jännitin, että keskittyykö se ollenkaan. Seuraamisen aluksi Hippu meinasi sännätä vain innokkaasti eteenpäin, mutta tuli sekunnissa takaisin vierelle kun komensin. Sitten se seurasi tiiviisti ja iloisesti (hyppien...) eikä yrittänyt lähteä enää mihinkään. Paikallaoloon jätin Hipun istumaan, koska aiemmin harjoittelin sen kanssa maassa ollen ja ilmeisesti nyt on jo sen verran kylmä, ettei koira oikein haluaisi olla siellä ja nousee koko ajan ylös, sillä koko kesän Hipun paikallamakuu on ollut tosi varma. Kävelin n. 10 metrin päähän, käännyin ja odotin siinä hetken kunnes sain luvan palata koiran luo. Hippu tärisi ihan koko ajan - varmaan sekä jännityksestä, innostuksesta että vähän vilpoisuudestakin. Metriä ennen kuin olin Hipun luona niin koira nousi seisomaan. Kouluttajat sanoivat että paikallaolo oli hyvä kyllä, mutta sain pyytää ihan koulutuksen takia Hipun vielä uuteen paikallaoloon vapautukseen asti. Luoksetuloa varten jätin Hipun taas paikalleen istumaan, kävelin 10 metrin päähän ja kutsuin sieltä. Hippu tuli tosi iloisesti ja vauhdikkaasti. Aika hienoa!
Kun kaikki koiratkot (8 kpl, toisen erän koepäivä on keskiviikkona 1.9.) olivat käyneet kokeessa, kouluttajat kehuivat että kaikki koirat olivat hyviä ja toivottivat kaikki koiratkot tervetulleiksi maastoetsintäkurssille. Nyt siis vain liitytään jäseneksi ja odotetaan kurssin alkua. Jee!
Varsinais-Suomen pihakoirien jälkipäivä pidettiin Vahdolla. Osa koirista jäljesti verijälkeä ja osa ihmisjälkeä. Hippu ja Markus kokeilivat verijälkeä. Hippu lähti matkaan vähän ihmetellen, mutta keksi sitten nopeasti mistä on kyse. Ensimmäinen makaus oli kuitenkin mustanaan muurahaisia, jotka veri oli houkutellut paikalle, ja se ohitettiin nopeasti. Toinen makaus oli puhdas ja sen Hippu tutki huolellisesti. Muutenkin se jäljesti tarkasti ja hyvin. Jäljen lopussa Hippua odotti sen rakas marsulelu, mutta se ei nyt oikein kiinnostanut. Hippu olisi halunnut jatkaa jäljestämistä ihmisjälkeä pitkin siitä, mistä me jälkeä tehdessä menimme pois. Mahtoiko se varsinaisella jäljellä jäljestää verta vai meitä?
Olimme jo tiistaina serkkuni Piian ja hänen pyreneittenpaimenkoiransa Kaffen kanssa metsälenkillä Vahdolla. Kaffen emä ja asuinkaveri Muska on sairaslomalla, joten Kaffen piti päästä purkamaan leikkienergiaansa jonkun muun kanssa. Kaffe on Hippua pari viikkoa nuorempi. Tänään olimme sitten yhdessä aamulenkillä Maarian altaalla.
Ei tahdo pienen pihakoiran keskittymiskyky riittää tehtäviin, kun maailmassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Mutta Hippu on vielä ihan kakara, alle vuoden ja silti hurjan taitava ja paras, joten ei se haittaa. Hippu tekee työt hienosti silloin kun jaksaa keskittyä ja tarjolla on tarpeeksi hyvä palkka. Jos se yleensä muistaa, että tarjolla on myös palkka...
Kanttarellikurssin viides kerta pidettiin Paimiossa. Kotiharjoittelussa käytimme Hipun kanssa jo neljääkin purkkia, joiden kanssa se teki pari virhettä mutta suurimmaksi osaksi ilmaisi ihan oikein. Treeneissä teimme kolmella purkilla. Aluksi Hippu jaksoi tehdä ihan hyvin, mutta sitten sen mielestä kaikki muut hajut olivat paljon kiinnostavampia. Kun törkkäsin namin sen nenän eteen, se selvästi halusi sen ja sitten vaivalloisesti teki erottelun ja ilmaisi. Välillä se teki jopa tosi monta kertaa ihan väärin, koska ei keskittynyt lainkaan. Kun se malttoi ajatella, kaikki meni tosi hienosti.
Hipun viimeisessä harjoitustuokiossa kokeiltiin sitten niin, että sienipurkkia piilotettiin heinikkoon. Siitä Hippu innostui! Etsiminen oli sen mielestä paljon kivempaa kuin pelkkä purkkien haistelu. Pari kertaa palkitsin sen vain purkin haistelemisesta ja sitten aloin pyytää maahan. Hipun mielestä oli tosi inhottavaa mennä makuulle kun heinät olivat mahan alla miten sattui. Jouduin pyytämään sen maahan aika monella kertaa, mutta sitten viimeisellä se meni ihan itse. Kyllä mun pikkuinen koira on vaan niin taitava!
Kanttarellikurssin neljäs koulutuskerta pidettiin Paimiossa uimapaikan parkkipaikalla. Olimme nyt ensimmäistä kertaa ulkona. Jatkoimme hajuerottelun harjoittelua. Hipun ensimmäinen harjoitustuokio meni tosi hyvin! Se teki tohkeissaan ainoastaan yhden virheilmaisun, muuten se erotteli aivan oikein. Kotona harjoittelu ei ole sujunut kertaakaan niin hyvin. Hippu varmaan keksi yön aikana, mikä sen jutun juju oikein on. Ei ihmekään, että se oli aamulla niin väsynyt.
Toisen harjoitustuokion alussa vähän matkan päässä kulki koira, joka taisi olla Hipulle aivan liian iso häiriö. Sen keskittyminen katosi ihan kokonaan. Kuitenkin jokaisen erottelun se teki aivan oikein ja tarkasti, mutta niitä tuli tosi hitaassa tahdissa, kun se kyttäsi koiran perään ja nuuskutti ja nuuskutti ympäristöä. Välillä se kävi haistamassa tyhjää purkkia, meni sitten kanttarellipurkille ja jatkoi nuuskuttelua ja sitten vasta hetken päästä ilmaisi kanttarellit!
Kolmannella kerralla Hipulla oli samoja keskittymisvaikeuksia. Kahden purkin kanssa erottelu meni tosi hyvin joka kerta, kun Hippu vain viitsi käydä tekemässä sen. Otettiin vielä kolmaskin purkki, ja siinä tuli sitten virheilmaisu pari kertaa, mutta myös pari ihan oikeaa ilmaisua. Nyt sitten jatketaan harjoittelua useammalla purkilla.
Olimme tänään Hipun kanssa elämämme ensimmäisissä rauniotreeneissä! Tämäkin oli osa Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry:n tutustumiskurssia. Olin maanantaina katsomassa yhdistyksen pienryhmän rauniotreenejä (jolloin treenaamassa olivat Anna ja Hupi).
Kävimme aluksi koirien kanssa kävelemässä alueella. Hippu tutki innoissaan kaikki kolot ja pomppi kiviliuskojen päällä. Se käveli myös tiilimurskan yli kuin vanha tekijä! Tämän jälkeen seurasimme yksitellen nauhaa, joka kulki parin rauniorykelmän yli. Kouluttajat katsoivat, kuinka hyvin koirat pärjäsivät vaihtelevilla alustoilla. Hippu sai hurjasti kehuja ketteryydesttä sekä siitä, että sen nenä on hienosti ylhäällä. Lopuksi konttasimme vielä taskulampun kanssa n. 50 metrin matkan tunnelissa. Olin aivan varmaa, että Hippu pistää hanttiin suuaukolla, mutta se tulikin tosi reippaasti perässä kun minä menin edellä. Puolessa välissä matkaa se tuhahti ja kipitti edelle, vaikka tunnelin suuaukko oli mutkan takana piilossa. Aika rohkea tyttö!
Viimeiseksi tehtiin yksitellen hakuharjoitukset. Piilot olivat kopin sisällä, luiskan alla ja muurissa. Ensimmäisestä maalimiehestä Hippu sai hajun aika nopeasti, mutta ei ihan heti saanut tarkennettua. Tämä piilo otettiin kahteen kertaan, ja toisella kertaa Hippu tarkensi hajun tehokkaammin ja se palkattiinkin pienestä kolosta maalimiehen takaa: ilmeisesti haju tuli vahvimmin sieltä. Luiskan alla olleen maalimiehen Hippu jäljesti. Se ei ole tarkoitus, mutta nenä oli siivosti maassa ja maalimies löytyi hienosti. Kolmannellakin maalimiehellä Hippu oli tosi nopea. Se löytyikin ihan oikein ilmavainua käyttäen. Kouluttajat kehuivat Hippua taitavasta nenänkäytöstä ja rohkeudesta mennä maalimiehelle, mutta kummastelivat vähän sitä, että sitten loppupalkassa se oli arka tulemaan samojen ihmisten luokse. No Hippuhan on jo ihan pienenä oppinut, että maalimiehet on ihania. Höh!
Kanttarellikurssin kolmas kerta pidettiin vielä Vahdolla. Ennen kurssia käytiin vähän purkamassa energiaa metsässä ja vasta puidulla sänkipellolla. Siellä oli ihana juosta ja jahdata lintuja...
Kurssilla ollaan nyt siinä vaiheessa, että koirat opettelevat erottamaan kanttarellipurkin tyhjästä purkista. Ensimmäinen harjoitustuokio tehtiin vain yhdellä purkilla kuten tähänkin asti. Purkkia liikutettiin paljon ja Hippu kipitti sen perässä innoissaan ja ilmaisi todella hienosti. Toiseen sarjaan otettiin sitten mukaan jo toinen purkki. Toisessa oli siis kanttarellit ja toinen purkki oli tyhjä. Jos koira ilmaisi tyhjän purkin, kanttarellipurkki otettiin pois. Kun se luopui väärän purkin ilmaisusta, oikea purkki laitettiin takaisin ja koira sai yrittää uudelleen. Kanttarellipurkin ilmaisusta palkka kuten tähänkin asti.
Hipun harjoittelu alkoi onnekkaasti, sillä se sattui jotenkin aina menemään sille kanttarellipurkille. Kun se sitten ilmaisikin väärän purkin, se ei voinut millään ymmärtää ettei saanut palkkaa, vaikka ilmaisi niin hyvin. Sinnikkäästi se makasi paikallaan, mutta kun palkkaa ei tullut, niin se alkoi ihmeissään katsella minua ja kitistä. Lopulta se luovutti ja sai palkkioksi tästä taas kanttarellipurkin näkyville. Sen se sitten taas ilmaisi hienosti. Pääkopassa raksutti ihan kamalasti. Hipun työskentelystä huomasi heti, että tehtävään tuli jotain uutta: se yritti aivan uudella intensiteetillä. Mutta kun vääriä ilmaisuja tuli tarpeeksi, se alkoi tulla selvästi hitaammin kohti purkkeja. Jos purkilta ei saanut palkkaa, niin sitten se ilmaisi toisen purkin luovuttuaan väärästä. Pari kertaa Hippu teki ihan oikean hajuerottelun, eli kävi väärällä purkilla, hylkäsi sen ja ilmaisi oikean. Kotiharjoittelun perusteella se ei kuitenkaan ole vielä ihan tajunnut että kyse on nimenomaan hajusta, sillä tyhjän purkin ilmaisuja tulee aivan oikeista hajuerotteluista huolimatta vielä tosi paljon.
Aamulla menin Hipun kanssa Pirunpesälle Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry:n tutustumiskurssin maastoharjoitukseen. Olin aiemmin viikolla ilman koiraa tutustumassa yhden yhdistyksen pienryhmän maastoetsintätreeneihin.
Aluksi olin Hipun ja toisen kouluttajan kanssa kävelemässä alueella. Hippu oli irti ja kouluttaja katsoi sen itsenäisyyttä ja hallittavuutta. Hippu paineli tavalliseen tapaansa kovaa rallia ympäri mutta piti tarkasti silmällä sitä, missä liikuimme: ei tarvinnut kuin rintamasuuntaa kääntää, niin koira singahti ja uuteen suuntaan. Luoksetulo sujui iloisesti ja hyvin.
Harjoituksessa Hippu oli liinassa. En saanut lähettää sitä, joten se tietenkin kuvitteli että ollaan vaan liinan kanssa lenkillä niin kuin joskus tehdään. Se näytti saavan ilmasta jonkunlaisen hajun, mutta sitten siirtyi taas kiviin ja sammaliin. Kiersimme samaa kuusta pari kertaa ennen kuin Hippu tajusi, että siellä alla on joku. Toiselle maalimiehelle multa tuli ihan automaattisesti lähetys ja Hippu lähti matkaan ihan eri tavalla kun tiesi, että mitä tehdään. Se nappasi hajun nopeasti ja tarkensikin sen hyvin kivien taakse, puun alle. Kolmannelle maalimiehelle en sitten taas lähettänyt, mutta Hippu sai siitä hajun ihan helposti ja meni suoraan piilolle. Maalimiehen herkut kelpasivat, mutta sitten hän alkoi kehua - hui kauhistus, sehän olikin ihan oikeasti mies! Hippu hypähti pois piilolta ja meni takaisin tosi varovasti. Kun menin sen kanssa, niin sitten se uskalsi ihan hyvin olla maalilla.
Olen jättänyt hakemuksen pelastuskoirien maastoetsintäkurssille, joka alkaa syyskuussa. Hallintakoe on 30.8. Toivottavasti pääsemme mukaan kurssille.
Kanttarellikurssi jatkui tänään Vahdolla. Harjoittelin eilen Hipun kanssa kotona kolme kertaa. Se keksi, että ilmaisussa voi oikaista suoraan maahan menoon käymättä purkilla. Kouluttajan mukaan se on koiralta ihan normaalia: se kokeilee, saisiko palkan vähemmällä vaivalla.
Tänään harjoittelimme kolme kahden minuutin sarjaa. Palkkasin Hippua ensin pelkästä purkille menosta ja sitten ilmaisusta. Kerran piti pyytää maahan ja sitten se tarjosi itse. Pari kertaa yritti myös niin, että ei käynyt purkilla. Hippu kyllästyi purkkiin aika nopeasti, joten sitä siirrettiin aina häiriönamin aikana. Hipun mielestä kivointa oli se, kun sai kipittää purkkia kantavan Annan perässä! Se aina huokaisi kyllästyneenä, kun purkki laitettiin lattialle, mutta kävi sen sitten hienosti ilmaisemassa. Nyt pitää harjoitella sitä, että saatan olla missä kohtaa vain suhteessa Hippuun ja sen pitää silti ilmaista siististi kuono kohti purkkia.
Ensi kerralla kurssilla otetaan mukaan erottelu tyhjän purkin ja kanttarellipurkin välillä. Olen kirjoittanut myös kurssipäiväkirjaa, johon kirjaan kaikki harjoituskerrat. Laitan sen tänne, kun kurssi päättyy.
Tänään alkoi Varsinais-Suomen pihakoirien kanttarellikurssi Vahdolla. Kouluttajana oli Johanna Koirakoulu Oivalluksesta. Kanttarellit laitettiin purkkiin, jossa oli kannessa reikiä. Ensin koirat opetettiin menemään purkin luokse. Hippu (ja hänen utelias nenänsä) keksi nopeasti, mistä on kyse.
Kun onnistuneita suorituksia tuli tarpeeksi, koirille alettiin opettaa ilmaisua. Hippu menee maahan. Pyysin sitä ensin pari kertaa maahan, kun se tuli purkille ja sitten se keksikin jo itse tarjota sitä. Tämän treenin jälkeen Hippu oli ihan väsynyt. Pikkuiset pihakoiran aivot saivat kunnolla töitä!
Harjoitukset tehtiin kahden minuutin jaksoissa. Yhteensä treeniaikaa tuli n. 10 minuuttia. Ja Hippu edistyi noin hurjasti! Aika ässä. Seuraava kurssikerta on lauantaina. Sitä ennen harjoitellaan kotona.
Hipun emäntä on typerä idiootti. Ei sitten tullut mieleen, että hakukoiran pitää ilmaista talvellakin. Hippu varmasti istuukin lumihankeen, juu aivan taatusti. Ilmaisu menee siis vaihtoon sitten kun sen harjoittelu on taas ajankohtaista. Nyt keskitytään pääsemään pelastuskoirien maastoetsintäkurssille.
Jättitassut ry. järjesti Kupittaalla match shown, jossa kävimme taas hakemassa kehäkokemusta. Hippu käyttäytyi jälleen hienosti, mutta se ei varmaan opi ikinä rentoutumaan pöydällä. Onneksi se on kuitenkin ystävällinen ja iloinen muuten eikä jännitä näyttelypaikalla.
Näimme Kupittaalla myös Hipun siskon Windyn. Tytöt eivät tietenkään tunteneet toisiaan, tämä on taas sellaista ihmisten höpsötystä. Windy oli vähän Hippua pienempi, etenkin pää oli kapeampi. Hassua ajatella, että sekin saattaisi asua meillä.
Markus lähti viikonlopuksi Helsinkiin, joten me lähdimme Hipun kanssa Virttaalle nauttimaan elämästä. Lauantaiaamulla käytiin katsomassa mummua vanhainkodilla äidin kanssa. Mummu ilahtuu aina kovasti Hipun tulosta ja Hippu istuu tai makoilee hänen sängyssään rapsuteltavana. Mummu kylläkin kutsuu koiraa nimellä Hippi.
Iltapäivällä iski ukkonen. Tämä oli ensimmäinen kerta Hipun kanssa, kun ukkonen oli ihan päällä. Katselimme ikkunasta sadetta ja söimme herkkuja. Kun minä menin muualle, Hippu jäi ikkunaan vahtimaan. Se katseli tarkkana ulos ja välillä puhisi salamoille, mutta ei ollut lainkaan pelokas.
Illansuussa menimme metsästysmajalle tekemään pienen hakutreenin. Veljeni Antti-Veikko tuli maalimieheksi. Otimme kolme piiloa, kaksi kiven takana ja yksi pusikossa, välimatkat 50-100 m. Hippu oli aivan täynnä energiaa ja hyppi ja pomppi kun odotimme maalimiehen piiloutumista. Kun lähetin sen etsimään, se singahti matkaan kuin tykin suusta ja juoksi pää viidentenä jalkana ympäriinsä. Se muisti aivan hyvin mistä oli kyse, mutta ehkä hakutauko on ollut taas liian pitkä, kun se lähti tuollaisella sähinällä menemään. En usko, että se käytti hajua ainakaan kovin tarkkaan. Maalimies kuitenkin löytyi hyvin nopeasti joka kerta. Sunnuntaina 15. päivä menemme Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry:n maastoalkeiden harjoitukseen.
Yacatis Å-Happy of Wind, Hippu
* 14.9.2009
narttu
Tietoa Hipusta
Näyttelyt
Hippu KoiraNETissä
Valokuvia
Hippu suosittelee
elokuu 2010
- Hallintakoe
- Verijälki
- Kaffen kanssa
- Keskittymiskyky
- Sienet ulkona
- Raunioalkeet
- Hajuerottelu
- Maastoalkeet
- Kurssi jatkuu
- Kanttarellikurssi
- Tyhmä emäntä
- Match show
- Laatuaikaa
heinäkuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
huhtikuu 2010