- Ahdistus
- Pyhävaatteet
- Haku
- Rankka viikko
- Yksin
- Pihakoirakoulu
- Somero
- Shokkihoitoa
Hipun eka juoksu on nyt alkanut. Kovin turvoksissa se ei ole, mutta verta jää makuu- ja istumapaikoille. Hippu onkin pari päivää ollut kotona aika väsyneen oloinen. Lenkillä menee kyllä reippaasti, haistelee paljon ja merkkaa joka pusikon. Oikein hieno neiti, kun nostaa koipeakin! Harjoitella se on ainakin vielä jaksanut oikein hyvin. (Olimme muuten keskiviikkona Turun Seudun Kääpiökoirien arkitottelevaisuustreeneissä tutustumassa.) Se vähän harmittaa, että ens viikolla on viimeinen pihakoirakoulutus ja se täytynee jättää väliin. En tiiä mitä Varsinais-Suomen pihakoirien kesäpäivän suhteen pitäis tehdä, kun sillon alkaa olla juoksua kolmisen viikkoa täynnä, että voisko sinne sitte mennä. Ja ens viikolla ois näyttelykoulutus, sekin pitää kysyä kouluttajalta. Onhan se vähän tyhmää mennä juoksuisen nartun kanssa uroksia häiritsemään. Pitihän meidän nähdä Sanna ja Milokin, mutta katotaan sitten juoksun jälkeen, vaikka Milo onkin aika nuori eikä varmaan hirveesti vielä nartuista ymmärrä...
ps. Tavattiin eilen myös Johannan aivan ihana uusi pentu, australianpaimenkoira Ransu. Hippu piti tarkkana vahtia, kun Ransu lepäili. Se piti hyvin huolta lauman nuorimmasta.
Hipun yksinolo on yhtä epävakaata kuin Suomen sää. Se ahdistaa varmaan mua enemmän kuin Hippua. Viime aikoina yksinolo on menny pääsääntöisesti tosi hyvin ja oon ollut hurjan iloinen siitä, että Hippu nukkuu tosi paljon yksin ollessaan vaikka välillä vähän vinkuukin: "eroahdistuneelle koiralle lepääminen ei ole vaihtoehto". Nyt siitä on kuitenkin tullu taas ihan kummallinen. Tänään käytiin kaupassa ja oltiin poissa ehkä puoli tuntia. Hippu kulki ympäri makkaria, vinkui ja välillä ulvoikin melkein koko ajan. Kävi se välillä makaamassa ja oli just nukahtanut ennen kuin tultiin. Olin sen kanssa aamulla tunnin lenkillä ja sitten harjoteltiin vähän ja ennen lähtöä oli yli puolen tunnin "tylsä hetki". Tuli vaan tosi kurja olo, en enää tiiä mitä sen kanssa pitäis tehdä. Koira on kuin tuuliviiri.
Tosiaan meidän lähtövalmistelut ei mun mielestä liikuta Hippua mitenkään, se vaan makoilee jossain omassa nurkassaan. Se menee mielellään makkariin kun sen sinne komentaa ja aina jätetään jotain järsittävää ajankuluksi: joskus se syö ja joskus ei. Vitinä alkaa kun ovi menee kiinni, vaikka se ois siihen asti ollu ihan rento ja varmasti kyllä huomaa että me ollaan lähdössä. Sitten menee kymmenen minsaa, joskus varttikin kun se kuljeskelee ympäriinsä ja vinkuu. Sitten se yleensä rauhoittuu ja menee sänkyynsä nukkumaan tai syömään ja ottaa tosi rennosti. Tänään se oli ihan levoton ja vasta just ennen meidän tuloa vähän rauhoittui onneksi. Eikä sit kuitenkaan välittäny yhtään kun tultiin kotiin. Hetken kuikuili makkarin portilla et pääsiskö pois ja kun ei päässyt niin meni takas nukkumaan.
Ostin tänään Hipulle aivan ihanan pehmeät nahkapannan ja -hihnan. Uusi nahka tuoksuu niin hyvältä ja on niin pehmoista ja taipuisaa...
Tänään olimme Varsinais-Suomen pihakoirien hakutreeneissä Salossa. Koiria oli mukana aika monta, kuusi pihistä ja vierailevana tähtenä hurmaava belgianpaimenkoira. Emme ole nyt leikkineet piilosta pariin viikkoon, kun Hippu aina hermostuu siitä, kun toinen meistä häviää yhtäkkiä johonkin.
Hippu haki tänään ensimmäistä kertaa vapaana. Sen vuoro oli toiseksi viimeisenä, ja autossa ehti kerätä mukavasti kierroksia. Markus ohjasi Hippua. Ekan maalimiehen etsiminen meni aluksi ihan juoksenteluksi ennen kuin Hippu kunnolla keskittyi. Toinen meni jo paremmalla keskittymisellä, mutta Hippu vetelikin sitten komeat kunniakierrokset maalimiehen löydyttyä! Loput kolme menikin tosi hienosti. Löydettyään maalimiehen Hippu lähti takaisin Markusta vastaan; Annan mielestä se halusi selvästi tulla kertomaan löydöstään ja sille pitäisikin alkaa opettaa vähitellen ilmaisua. Sopivaa tapaa pitäisi sitten miettiä seuraavaa kertaa varten. Tiesimme heti ainakin sen, ettemme halua haukkuilmaisua eikä se välttämättä olisi Hipulle edes kovin luontainen tapa. Anna kertoi eri vaihtoehdoista, joita on nähnyt käytettävän. Tätä on nyt pohdittu vasta vähän, mutta meidän kummankin mielestä istuminen ohjaajan eteen ja sillä tavalla pysäyttäminen voisi olla hyvä tapa.
Treenin jälkeen olimme Marialla kahvilla. Hippu pääsi hoitolan juoksutarhaan leikkimään puolisiskonsa Ebban sekä poikien Nikken ja Puskasin kanssa. Sillä olikin aivan valtavan kivaa, erityisesti Markuksen ja Tinon heittämät kepit ja kävyt olivat aivan ihania!
Huh huh kun Hippulaisella on takana touhukas viikko. Viime viikon tiistaina (11.5.) Hippu oli aamulla mukana tallilla hoitamassa kipeää Venla-heppaa. Siellä oli ihan kamalasti kaikkea jännää tutkittavaa. Illalla olimme match showssa Kupittaalla. Kyllä oli niin hienosti käyttäytyvä koira että melkein itkettää! Hippua jännitti taas pöydällä tosi paljon, mutta tällä kertaa se ei mennyt edes istumaan vaan antoi kauniisti tuomarin katsoa. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen... Punaisen nauhankin se sai, mutta ei sitten pärjännyt enää ryhmäkehässä. Vaan hyvä käytös on pääasia! :)
Torstaina olimme sitten lenkillä Piian ja Kaffen kanssa. Kaffe on Hippua pari viikkoa nuorempi. Ne olivat nähneet viimeksi pari kuukautta sitten, mutta pienen alkuselvittelyn jälkeen leikki sujui taas vanhaan malliin. Lenkin jälkeen Hippu oli tietysti aivan poikki, mutta kun Markus sitten lähti pellolle äestämään, niin sitä piti ainakin pari kertaa käydä tarkistamassa!
Perjantaina lähdin Hipun kanssa aamuvarhaisella Karkkilaan. Menimme Jaanan kanssa Kari Vepsän tallille, jolla Jaanan Sessa-poni on koulutettavana. Vepsällä olikin kaksi urosta, saksanpaimenkoira Dima ja jackrussellinterrieri Kidi. Kidillä oli käynyt tyttöjä kylässä, ja pojat olivat kovin innokkaita tekemään tuttavuutta Hipun kanssa, joka kyllä piti reippaasti puolensa. Isoja koiria Hippu arastelee aika paljon, ja kun Dima sitten lopulta löntysteli muualle niin Hippu ja Kidi alkoivatkin heti leikkiä. Tämä päivä taisi ottaa Hipulle erityisen koville, se kun nukkui melkein koko illan sen jälkeen kun tulimme taas kotiin.
Koska olimme viikonloppuna Virttaalla, lauantaiaamu alkoi pitkällä lenkillä pitkin peltotietä. Hippu mennä touhotti ees taas ja juoksi innoissaan lintujen perässä kuumuudesta huolimatta. Sitten lähdimme taas tallille hevosia katsomaan. Tällä kertaa Hippu touhusi lasten kanssa ympäriinsä. Ja tallin jälkeen menimme vielä Köymärille Johannan, Vandan ja Pipsan kanssa lenkille. Kävelimme koirien kanssa louhokselle uimaan. Pipsa ui pitkään ja hartaasti ja varmasti nautti uimisesta paksun karvansa kanssa. Vanda pulahteli vähän vahingossa, kun eksyi välillä mitä kummallisimpiin paikkoihin... Hippu ei vielä uimaan uskaltautunut, mutta kahlasi kyllä Markuksen kanssa sen verran, että maha kastui :)
Sunnuntaina Hipulla oli pitkä päivä maratonin toimitsijana. Illan se nukkuikin sohvalla pikkuveljeni kanssa, kun me lähdimme serkkuni syntymäpäiville. Päivät ovat olleet raskaita säänkin takia: Hippu selvästi nauttii lämmöstä, mutta ei ole ihan tottunut kuumuuteen. Mahtaa siinä koira ihmetellä, millaiseen paikkaan on syntynyt, kun ensin on -25 astetta ja äkkiä sitten +25. Eilenkin teimme pitkän lenkin vasta illalla, kun oli viilennyt. Yksinolon kannalta kuumuus on ihan hyvä juttu, koska Hippu on ollut mielestäni tavallista rauhallisempi. Se on levoton 5-10 minuuttia sen jälkeen kun lähdemme, mutta vetäisee sitten pitkäkseen sängylle eikä välitä edes ulkona rymyävistä remonttimiehistä, joille kyllä meidän kotona ollessamme jaksaa jatkuvasti buffailla...
Tänään on vielä pihakoirayhdistyksen tottelevaisuuskoulutus. Sitten pidetään pari huilipäivää, että Hippu on sitten terässä lauantaina, kun on hakutreenit ja Yacatis-pihakoirien kennelpäivä!
Hipun ei ole tarvinnut viettää kovinkaan paljon aikaa yksin, kun Markus on ollut työtön koko sen ajan, kun Hippu on ollut meillä. Ihan pienenä yksinoloharjoitukset meni tosi hyvin, mutta hetken aikaan yksinolo oli Hipulle tosi vaikeaa. Se kärsi oikeastaan enemmän tylsyydestä kuin yksinäisyydestä. Tammi-helmikuussa Hippu alkoi viettää aina tietyn ajan päivästä yksin yhdessä huoneessa, vaikka Markus onkin kotona. Se on auttanut yksinoloon tosi paljon. Nykyisin Hippu pärjää jo 1,5-2 tuntia oikein hyvin yksin. Jätämme sille jotain pureskeltavaa lähtiessämme, ja sen se tuhoaa ja sitten nukkuu.
Tänään olimme Markuksen äidin syntymäpäivälounaalla ja Hipun piti olla yksin 3,5 tuntia. Kävimme aamulla metsässä leikkimässä piilosta ja sen jälkeen Hippu juoksenteli ja tonki ympäriinsä puolisentoista tuntia. Se olikin tosi väsynyt meidän lähtiessämme. Jätimme tavallista enemmän herkkuja järsittäväksi, mutta suurin osa niistä oli jäljellä kun tulimme kotiin. Tälläkin kertaa meillä oli kamera tallentamassa koiran touhuja. Kaksi tuntia Hippu nakerteli herkkujaan ja makasi sängyllään jalat oikosenaan, sen jälkeen oli hetken aika levoton ja vinkui mutta sitten nukkui taas. Nauha ei riittänyt ihan loppuun asti, mutta ainakaan Hippu ei ollut portilla vielä silloin kun tulin sisään ja näytti aika rauhalliselta. Toivottavasti se ei ollut pitänyt mitään konserttia juuri silloin, kun laitoin avaimen lukkoon...
Varsinais-Suomen pihakoirilla on joka toinen viikko tottelevaisuuskoulutusta Kupittaan puistossa. Käymme Hipun kanssa arkitottelevaisuusryhmässä opettelemassa, miten eletään pihakoiriksi. Ensiksi Anna otti kaikkien kanssa luoksepäästävyyden. Hippua vähän jännitti, vaikka se tykkääkin Annasta ihan hirmuisesti.
Harjoittelimme yhdessä kulkemista häiriöympäristössä. Hihnan piti olla löysällä ja koiraa palkittiin kaikesta kontaktista. Hippu oli aika innostunut herkuista ja jaksoi keskittyä hyvin. Juoksija tai pyöräilijä ei häirinnyt. Myöhemmin harjoittelimme niin, että maassa oli leluja ja ruokaa, joita ei saanut ottaa. Ne kaikki olivat Hipun mielestä aivan valtavan kiinnostavia, mutta hyvin se jätti kaikki maahan. Paitsi pallon, se oli vastustamaton houkutus! Mutta senkin tiputti suusta kun komensin.
Toisena teemana tänään oli paikallaan oleminen ja odottaminen. Koira laitettiin istumaan ja aikaa pidennettiin vähitellen siten, että itse astuttiin muutama asken pois päin. Hippu jaksoi keskittyä tosi hienosti ehkä kymmenen toiston verran, mutta sitten alkoi kyllästyttää ja jouduin tosissani kiinnittämään sen huomion, että sain koiran edes istumaan. Ja siitäkös riemu repesi kun Anna tuli lähemmäs katsomaan: Hippu ilahtui siitä niin paljon, ettei olisi millään malttanut istua saati olla paikallaan.
Perustottelevaisuuskurssi koirakoululla päättyi viime viikolla. Pihakoirien koulutuksia jatkuu parin viikon välein kesäkuulle. Pitääkin alkaa miettiä, mistä sitten seuraavaksi haettaisiin oppia ja mielenvirkistystä ihan arkitottelevaisuusjuttuihin.
Tänään oli Hipun ensimmäinen virallinen näyttely: Someron ryhmänäyttely. Hippua jännitti kehässä aivan hillittömästi (ja myös minua "vähän"), mutta se käyttäytyi aivan hurjan hienosti! Ei koittanut kertaakaan pois pöydältä eikä edes väistänyt tuomaria. Oi että olen niin iloinen!
Hippu on nyt vajaa 8 kk, eli osallistui pentuluokkaan. Tuomarina oli Marja Talvitie ja Hippu oli PEK2. Tuomari arvosteli Hipun näin:
"Hieman kevytrunkoinen ja todella laskevalantioinen tyttö. Aavistuksen pitkä kuono, hyvä kaula. Hyvät etukulmaukset, voimakkaat takakulmaukset. Hyvä karvan laatu. Tarvitsee vielä kehätottumusta."
Seuraavaksi olemme ajatelleet mennä Hipun kanssa heinäkuun alussa Forssaan näyttelyyn. Siellä Hippu osallistuukin jo junnuluokkaan, kun kesäkuussa tulee ikää 9 kk. Sitä ennen koitetaan käydä mahdollisimman monessa match showssa harjoittelemassa ja edelleen kaikki vieraat saavat jatkaa Hipun hipelöimistä. Olen myös katsellut yhdellä turkulaisella koirakoululla olevia yhden päivän näyttelyharjoituksia, joihin voisimme ehkä osallistua.
Hippua on nyt sitten kaksi päivää käpälöity oikein urakalla. Eilen perjantaina olimme Johannan ja Vandan kanssa yhdessä treenaamassa. Johanna on sen verran tuttu, että Hippu antoi oikein hyvin tutkia pöydällä. Hippua jännitti ihan hirveästi kun Taneli tuli pöydän viereen silittämään, mutta Janne ja Lauri eivät sitten olleet enää niin pahoja. Rankan treenin jälkeen käytiin vielä koirien kanssa vähän lenkillä. Sen jälkeen olikin enemmän ruskea-harmaa kuin ruskea-valkoinen koira :) Kävimme illalla Vahdolla syömässä. Siellä oli vieraita, joten Hippu pääsi taas pöydälle siliteltäväksi. Meni hyvin, Hippu ei koittanut ollenkaan pois pöydältä.
Tänään olimme Hipun kanssa Säkylässä match showssa ihan vain katsomassa tuttuja. Siinä ohessa saatiin pari vierasta katsomaan hampaat ja silittelemään - vähän jännitti, mutta ihan hyvin meni! Tiedä sitten, miten olisi pöydällä onnistunut. Ja paljon onnea Hetta, joka voitti pienten koirien kehän!
Kotona Hippu joutui vielä kertaalleen pöydälle, kun kummini olivat käymässä. Kummitäti ja serkku silittelivät Hippua pöydällä. Sitä jännitti vähän, mutta rentoutui aika nopeasti, tuttu ympäristö varmasti auttoi. Huomenna mennään sitten Somerolle, toivottavasti joku ehtii vielä vähän käpälöidä ennen kehää!
Yacatis Å-Happy of Wind, Hippu
* 14.9.2009
narttu
Tietoa Hipusta
Näyttelyt
Hippu KoiraNETissä
Valokuvia
Hippu suosittelee
elokuu 2010
- Hallintakoe
- Verijälki
- Kaffen kanssa
- Keskittymiskyky
- Sienet ulkona
- Raunioalkeet
- Hajuerottelu
- Maastoalkeet
- Kurssi jatkuu
- Kanttarellikurssi
- Tyhmä emäntä
- Match show
- Laatuaikaa
heinäkuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
huhtikuu 2010